Kävelijän mietteitä

Matkaa on tehty edellistä kertaa vähemmän pyörällä, mutta sitäkin enemmän kävellen. Johtuen säästä, pyörän huoltotarpeesta ja omista matkanteon painotuksista.
Matkanteon edetessä sitä paikallaan ollessa yhä vähemmän innostuu matkatoimistojen tarjonnasta tai muusta ns. turistiohjelmasta. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun on riittävän monta kertaa käynyt esim. viinitiloilla ja ratsastamassa, niin ne eivät tarjoa mitään uutta. Vaikka hyvää viiniä kovasti arvostakin, niin en ole teemasta siinä määrin kiinnostunut , että haluaisin kokonaisen päivän uhrata tiloilla kiertelyyn j a maisteluun. Mitä ratsastamiseen tulee, niin hevoset on koulutettu sietämään kaikenlaisia tolloja eivätkä juuri piittaa ratsastajan yrityksistä vaikuttaa vauhtiin, suuntaan tai kulkulajiin. Joten täsmällisempää olisi puhua vain hevosen selässä istumisesta.

Mutta kävely- siinä näkee, kuulee, aistii, tapaa ihmisiä ja näkee paikalliskulttuurin erilaisia ilmenemismuotoja. Ajatukset liikkuvat vilkkaasti ja vapaana , sisäinen ja ulkoinen maailma ovat toistensa kanssa harmonisessa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Kävelyretkiini sisältyy usein myös museo-ja hautausmaakäyntejä. Parhaissa museoissa meinaa itsekin museoitua, kun pelkästä mielenkiinnosta unohtaa ajankulun.

Hautausmaat kertovat monia asioita, täällä erityisesti sen, kuinka voimakkaasti kuolleittenkin eriarvoisuuksia halutaan ylläpitää. Siinä, missä toisen viimeisen leposijan ilmaiseen vinossa oleva ja lahoava pieni puuristi, niin toiselle on pystytetty useiden metrien korkuisia mausoleumeja , jotka on vielä aidalla eristetty ja jonne palkatut työntekijät toimittavat päivittäin tuoreita kukkia.
Vastausta vaille jää seuraava espanjankielinen pohdiskelu ” Mi Padre, mi gustaria saber como son el cielo y el infierno”( Isä Jumala, haluaisin tietää, minkälaisia paikkoja ovat taivas ja helvetti).

Onhan tässä ollut tietysti aikaa kaikenlaiseen filosofiseenkin pohdiskeluun. Olkoonkin, että 6-kymppinen mies on aivan liian nuori ryhtymään filosofiksi , ”viisauden rakastajaksi”. Sehän on mahdollista vasta sitten, kun rauhasten toiminta on siinä määrin rauhoittunut, että päähän nousee muutakin kuin viettien sinne tuomaa. Joten ei tässä nyt kannata kiirehtiä tuon filosofitoitumisen kanssa.
Suomessa on tänä syksynä sekä kirjallisuudessa että TV-ohjelmissa käsitelty paljon onnellisuutta. Minun mielestäni ne ovat olleet kovin köykäisiä esityksiä. Minua innostaa ja lohduttaa ajatukset, jotka esitettiin jo yli 2000v. sitten.
Tähän palaan, ellei saatu palaute täysin tyrmää tämänlaista kirjoittelua matkablogissa.

Tällaisia pohdintoja syntyi tänään noin 10km kävelymatkan aikana Mendozan kaupungissa, ehkä ajattelutoimintaan vaikutti jossain määrin myös 32C:n lämpötila.