Tämä aloittamani aikuiskasvatuksen intensiivikurssi on käynnistynyt ihan mukavasti, vaikka en vielä tiedäkkään, mitä kaikkia jänniä oppiaineita se tulee sisältämään. Se alkoi kumminkin aiheella "uusi aikakäsitys ja harmooninen mieli".

Olin ostanut Sandralta avaimet käteen virastopalvelut olettaen, että kun hän juoksee virastot ja tullin ym. instansit, niin minä istun katukahvilassa lueskelemassa ja nauttimassa olemisen sietämättömästä keveydestä. Mutta Sandra olikin tuotteistanut palvelunsa tehokkaasti; hän kirjoitti listan tarvittavista asiapapereista ja toimistoista, joissa juoksisin .

Ja niin alkoi oppitunti: kun olin yhdellä luukulla jonottanut puoli tuntia, niin sain kuulla olleeni väärässä jonossa. Sama toistui päivän mittaan muutaman kerran ja mutta lopulta pääsin ojentamaan lähes kansion verran asiapapereita viimeiselle luukulle. Ennen kuin itsetyytyväinen olo ehti täysin asettua, niin virkailija raukein katsein selvitti, että olin kyllä luovottanut kaikki tarvittavat asiapaperit, mutta yhdestä hän haluaa nähdä alkuperäiskappaleen.....
Ei ollut selittelytaidoista paljon hyötyä. Nöyryys löytyi siitä faktasta, että jos pyöräni haluan, niin nyt juoksuksi. No juoksija palkittiin.
Soitin Sandralle ja kerroin, että jos nyt yhdessä menemme tulliin, niin voisin jopa tänään saada pyörän. Vaan ei käynyt Sandralle, koska hän oli viemässä poikaansa sairaalaan. Hän totesi, että jos minun se pyörä nyt välttämättä pitää huomenna saada, niin sitten on parasta, että tulen häntä sairaalaan tapaamaan. Ja niin menin. Odottelin häntä ison sairaalan odotushuoneessa ja sain samalla aivan ilmaiseksi siedätyshoitoa pärskivien ja märkivien potilaiden parissa.
No Sandrakin tuli ja sovimme treffit tullissa huomen aamuksi.

Ja nyt sitten kuivatellaan päivän juoksuissa rahavyössä kostuneita euroja ja taaloja. Aika hyvin olivat paakkuuntuneet.