Sunnuntaina ajelin melko tuulettomassa säässä Calafatesta Puerto San Julian:iin, matkaa kertyi 700 km.
Täällä Patagoniassa matkamotoristin on toimittava samoin kuin veneellä matkaavan; silloin mennään kun kelit suosivat. Alkuinnostuksessa vauhti tuppasi nousemaan, mutta ensimmäinen vähältä- piti kohtaaminen laaman kanssa säikäytti sen verran, että jatkoin etenemistä maisemankatseluvauhtia. Laama on hieman hirveä pienempi eläin, joten tien päällä kontaktointi päättynee molempien osapuolten kannalta huonosti.
Patagonian lämpötilat päivän mittaan vaihtelevat tuntuvasti; sunnuntaina 8-23C:n välillä. Saapuessani San Julianiin oli melko lämmintä, lähtiessäni pari tuntia myöhemmin kävelemään oli lämpötila laskenut 10C:een ja noussut kova tuuli. Lyhyeksi jäi aiottu kävelyreitti meren rannalla.
Maanantaina saavuin 560km ajon jälkeen Sarmientoon, jossa hankin lisää lämpökerrastoja.
Tiistain ajoreitti (480km)koostuikin pääosin ajamisesta Ruta 40 pitkin. Lähdöstä alkaen sain painiskella erittäin voimakkaan sivutuulen kanssa, joka silmänkantamattomilla tasangoilla puhalsi yhtä esteettömästi kuin avomerellä.
Pitkillä suorilla matkaa tein samalla kallistuskulmalla kuin tiukoissa mutkissa. Olematon liikenne mahdollisti keskellä tietä ajamisen, mikä antoi hieman pelivaraa , tuuli kun saattoi painaa pyörää pari metriä sivuun kulkusuunnassa ennen kuin ehti oikaista. Kartan merkinnöistä poiketen reitillä oli myös huonokuntoisia soratieosuuksia, jotka nostivat hien pintaan 8C:n lämpötilasta huolimatta. Saavuin Esquel:iin 480km:n ajon päätteeksi ja päätin pistää päälleni 1.kertaa Ruta 40-logolla varustetun paidan, jonka olin ostanut jo edellisellä kerralla. On sen eteen jo vähän kärsittykin!