Buenos Aires otti mustatakkisen matkamiehen hellään 29-lämpöasteiseen syleilyynsä. Virkistyneenä 28 tuntia kestäneestä matkanteosta ryhdyin etsimään halvinta taksiyhteyttä motoristien paratiisiksi mainostettuun paikkaan, joka oli luvannut myös majoituksen.
No kalleimpaan tietysti päädyin ja lopulta löysin itseni hikisenä ja janoisena Helsingin Tattarisuota muistuttavalta alueelta rautaisen autotallin ovea koputtamassa.
Hurjan näköinen otus käski hyvällä englannin kielellä minun painua helvettiin. Todettuaan huumorintajuni ´hitaaksi kiskoi tyyppi minut kahden autotallin kokoiseen verstaaseeen.
Tila oli täynnä pyörän raatoja ja romua, mutta tallin perällä romujen keskellä häämötti kolme kerrossänkyä.
Vastaanottajani osoittautui myös asiakkaaksi, joka oli vasta kaksi viikkoa odottanut bemarinsa kunnosta( olisi nyt ollut joku muu merkki!). Esittäydyttyään 67- vuotiaaksi teksasilaiseksi opettajaksi, hän ohjasi minut bunkkani viereen. Neljä muuta "kämppäkaveria" olivat myös paikalla; australialainen iäkäs pariskunta, joviaali sveitsiläinen ja mainittu teksasilainen.
Viides-tsekki-oli kadonnut pari päivää sitten diskoreissullaan.
Katsellessani minun varatun punkan tyynyn yläpuolella roikkuvaa ruosteista pakoputkea päädyin siihen, että tätä sopeutumista täytyy hieman loiventaa ja rupesin keksimään syitä toisen majapaikan etsimiseen.
Niinpä otin taksin Palermon kaupunginosaan, jonka edellisellä matkalla olimme perheen kanssa todenneet mielenkiintoiseksi. Alkuun sielläkin ehdoteltiin dormator-majoitusta 6-hengen huoneessa, mutta laukkujen kanssa vaeltelemalla löytyi mukava majoitus, josta oheinen kuva aamiashuoneesta.
Verstaassa tapaamain jenkki heitti huulta , että ainakin viikon saan pyörää odotella. Saatuani verstaan emännän langanpäähän hän ilmoitti tekevänsä kaikkensa, että voisin saada pyörän jo maanantaina, ehkä.
No onhan viisi vähemmän kuin seitsemän. Joten tämän päivän ohjelmaan kuuluu juokseminen eri paikoissa, jotta tuosta maanantain lähtöpäivästä voisi tulla totta.
No olisi stoalainen tyyneys arvossaan, löytääköhän se tiensä minuun?
No kalleimpaan tietysti päädyin ja lopulta löysin itseni hikisenä ja janoisena Helsingin Tattarisuota muistuttavalta alueelta rautaisen autotallin ovea koputtamassa.
Hurjan näköinen otus käski hyvällä englannin kielellä minun painua helvettiin. Todettuaan huumorintajuni ´hitaaksi kiskoi tyyppi minut kahden autotallin kokoiseen verstaaseeen.
Tila oli täynnä pyörän raatoja ja romua, mutta tallin perällä romujen keskellä häämötti kolme kerrossänkyä.
Vastaanottajani osoittautui myös asiakkaaksi, joka oli vasta kaksi viikkoa odottanut bemarinsa kunnosta( olisi nyt ollut joku muu merkki!). Esittäydyttyään 67- vuotiaaksi teksasilaiseksi opettajaksi, hän ohjasi minut bunkkani viereen. Neljä muuta "kämppäkaveria" olivat myös paikalla; australialainen iäkäs pariskunta, joviaali sveitsiläinen ja mainittu teksasilainen.
Viides-tsekki-oli kadonnut pari päivää sitten diskoreissullaan.
Katsellessani minun varatun punkan tyynyn yläpuolella roikkuvaa ruosteista pakoputkea päädyin siihen, että tätä sopeutumista täytyy hieman loiventaa ja rupesin keksimään syitä toisen majapaikan etsimiseen.
Niinpä otin taksin Palermon kaupunginosaan, jonka edellisellä matkalla olimme perheen kanssa todenneet mielenkiintoiseksi. Alkuun sielläkin ehdoteltiin dormator-majoitusta 6-hengen huoneessa, mutta laukkujen kanssa vaeltelemalla löytyi mukava majoitus, josta oheinen kuva aamiashuoneesta.
Verstaassa tapaamain jenkki heitti huulta , että ainakin viikon saan pyörää odotella. Saatuani verstaan emännän langanpäähän hän ilmoitti tekevänsä kaikkensa, että voisin saada pyörän jo maanantaina, ehkä.
No onhan viisi vähemmän kuin seitsemän. Joten tämän päivän ohjelmaan kuuluu juokseminen eri paikoissa, jotta tuosta maanantain lähtöpäivästä voisi tulla totta.
No olisi stoalainen tyyneys arvossaan, löytääköhän se tiensä minuun?
moi,aika deluxe aamiaishuone...(=
VastaaPoistat.ville
Seinäkirjoituksen perusteella huoneessa on vieraillut muitakin Alaskan matkaajia
VastaaPoista