
Tämänkaltaisen matkanteon yksi kiehtovuus on siinä, että eletyt päivät ovat hyvin intensiiviä ja erilaisia, yhteistä on oikeastaan vain se, että kuhunkin päivään mahtuu valtava määrä tapahtumia.
Kaikille aisteille riittää työstettävää. Suurin osa tapahtumista ovat spontaanin ilon aiheita. Ja sitten on niitä asioita, jotka ovat niin kuin ovat, vaikka toisin toivoisi. Nekin rikastuttavat matkantekoa, kun tyytyy niitä ihmettelemään ja ymmärtämään(tai yrittämään ymmärtää). Ja vaikka ymmärtäminenkään ei onnistu, niin arvosteluun sortumista kannattaa välttää. Tämähän on ainutlaatuinen mahdollisuus ravistella omaa arvomaailmansa ja tehdä samalla matkaa oman mielen maisemissa.
Tätä kirjoittaessani olen Puerto Deseado:ssa, joka on lähes 2000km B uenos Airesista etelään. Matka tänne on käynyt seuraavien paikkojen kautta: Tandli, Sierra La Ventana, Carmen de Patagonas .
Tämä toivon satama(vapaa suomennos paikan nimestä) on eläinbongaajan paratiisi. Kumivenereissulla näin eri lajien bingviinejä, delfiinejä, merileijonia sekä lukemattoman määrän eri lintulajeja.
Maisemat ja sää ja ovat jo tähänastisen matkan aikana vaihtuneet tuntuvasti. Väärät olettamat esim. sään suhteen palauttavat nopeasti maanpinnalle. Kun edellisenä iltana hotelliin tullessa on ollut 37C lämmintä, niin sitä lähtee seuraavana aamuna shortseissa liikkeelle. Mutta 7C:n aamulämpötila saa aikaiseksi ripeän varustesulkeisen tien poskessa. Nyt Rukan lämpimän puoleinen ajoasu tuntuu oikealta valinnalta.
Patagoniaa olen nyt matkannut pari päivää.Sen luonnon jylhyys ja karuus ovat mykistäviä. Tasaisia aroja silmienkantamattomiin, kunnes matalalla leijuvat kauniit pilvikuviot tavoittavat kaukana horisontissa maanpinnan. Tie C. RIvardavia:sta etelään kulkee pitkiä matkoja aivan Atlantin rantaviivaa pitkin, jolloin näkökenttään mahtuu samanaikaisesti maata,merta ja taivasta , ja kaikkia monissa värisävyissä. Tästä luonnon harmoniasta matkamieskin jotain tavoittaa. Kaasukäsi kevenee kummasti!
Tällä Deseadon alueella puolestaan maisemamuoto etäisesti muistuttaa Lapin tuntureita, erona vain niukempi kasvillisuus ja ”tuntureiden” koko ja muoto.
Mitä ihmisiin tulee, niin on mielenkiintoista todeta voimakkaan kansallistunteen ilmenemismuotoja. Se ilmenee mm. asevoimien arvostuksena, sotilasjunttahallituksista huolimatta. On helppo kuvitella sen kansallisen nöyryytystä , jonka hävitty Falklandin sota aiheutti.
Jalkapallo on toinen asia, joka näkyy olevan elämää suurempi asiaa, sitä tulee TV:stä kaiken aikaa. Jos ravintolassa tarjoilija sattuu katsomaan ottelua, niin suurella todennäköisyydellä asiakkaan on varauduttava odottamaan meneillään olevan pelitilanteen laukeamista.
Kolmantena havaintona on ihmisten välittömyys ja tietynlainen läheisyys sosiaalisissa tilanteissa. Auttamishalu ylittää helposti sen avun määrän, mitä olisi halukas vastaanottamaan. Diplomaattisista taidoista olisi erityisesti hyötyä silloin, kun auttaja on täysin vakuuttunut siitä, että hän tietää autettavan tarpeet paremmin kuin tämä itse. Tähän olen törmännyt tullessani uuteen kaupunkiin ja pysähtynyt miettimään, mitä teen ja missä järjestyksessä. Useasti on käynyt, että minua oltaisiin viemässä kovaa kyytiä johonkin .
Täällä kysytään kättelyssä lähes aina, mistä olen. Vaikka kuinka painotan F-kirjainta englannin kielellä kommunikoitaessa , , niin se lähes aina kuullaan England. Ja tästä seuraa jonkinlainen etäisyyden otto. Niinpä olen ryhtynyt ääntämään espanjalaisittain Finlandia ja vastaanotto ainakin tuntuu lämpimämmältä.
Kaikille aisteille riittää työstettävää. Suurin osa tapahtumista ovat spontaanin ilon aiheita. Ja sitten on niitä asioita, jotka ovat niin kuin ovat, vaikka toisin toivoisi. Nekin rikastuttavat matkantekoa, kun tyytyy niitä ihmettelemään ja ymmärtämään(tai yrittämään ymmärtää). Ja vaikka ymmärtäminenkään ei onnistu, niin arvosteluun sortumista kannattaa välttää. Tämähän on ainutlaatuinen mahdollisuus ravistella omaa arvomaailmansa ja tehdä samalla matkaa oman mielen maisemissa.
Tätä kirjoittaessani olen Puerto Deseado:ssa, joka on lähes 2000km B uenos Airesista etelään. Matka tänne on käynyt seuraavien paikkojen kautta: Tandli, Sierra La Ventana, Carmen de Patagonas .
Tämä toivon satama(vapaa suomennos paikan nimestä) on eläinbongaajan paratiisi. Kumivenereissulla näin eri lajien bingviinejä, delfiinejä, merileijonia sekä lukemattoman määrän eri lintulajeja.
Maisemat ja sää ja ovat jo tähänastisen matkan aikana vaihtuneet tuntuvasti. Väärät olettamat esim. sään suhteen palauttavat nopeasti maanpinnalle. Kun edellisenä iltana hotelliin tullessa on ollut 37C lämmintä, niin sitä lähtee seuraavana aamuna shortseissa liikkeelle. Mutta 7C:n aamulämpötila saa aikaiseksi ripeän varustesulkeisen tien poskessa. Nyt Rukan lämpimän puoleinen ajoasu tuntuu oikealta valinnalta.
Patagoniaa olen nyt matkannut pari päivää.Sen luonnon jylhyys ja karuus ovat mykistäviä. Tasaisia aroja silmienkantamattomiin, kunnes matalalla leijuvat kauniit pilvikuviot tavoittavat kaukana horisontissa maanpinnan. Tie C. RIvardavia:sta etelään kulkee pitkiä matkoja aivan Atlantin rantaviivaa pitkin, jolloin näkökenttään mahtuu samanaikaisesti maata,merta ja taivasta , ja kaikkia monissa värisävyissä. Tästä luonnon harmoniasta matkamieskin jotain tavoittaa. Kaasukäsi kevenee kummasti!
Tällä Deseadon alueella puolestaan maisemamuoto etäisesti muistuttaa Lapin tuntureita, erona vain niukempi kasvillisuus ja ”tuntureiden” koko ja muoto.
Mitä ihmisiin tulee, niin on mielenkiintoista todeta voimakkaan kansallistunteen ilmenemismuotoja. Se ilmenee mm. asevoimien arvostuksena, sotilasjunttahallituksista huolimatta. On helppo kuvitella sen kansallisen nöyryytystä , jonka hävitty Falklandin sota aiheutti.
Jalkapallo on toinen asia, joka näkyy olevan elämää suurempi asiaa, sitä tulee TV:stä kaiken aikaa. Jos ravintolassa tarjoilija sattuu katsomaan ottelua, niin suurella todennäköisyydellä asiakkaan on varauduttava odottamaan meneillään olevan pelitilanteen laukeamista.
Kolmantena havaintona on ihmisten välittömyys ja tietynlainen läheisyys sosiaalisissa tilanteissa. Auttamishalu ylittää helposti sen avun määrän, mitä olisi halukas vastaanottamaan. Diplomaattisista taidoista olisi erityisesti hyötyä silloin, kun auttaja on täysin vakuuttunut siitä, että hän tietää autettavan tarpeet paremmin kuin tämä itse. Tähän olen törmännyt tullessani uuteen kaupunkiin ja pysähtynyt miettimään, mitä teen ja missä järjestyksessä. Useasti on käynyt, että minua oltaisiin viemässä kovaa kyytiä johonkin .
Täällä kysytään kättelyssä lähes aina, mistä olen. Vaikka kuinka painotan F-kirjainta englannin kielellä kommunikoitaessa , , niin se lähes aina kuullaan England. Ja tästä seuraa jonkinlainen etäisyyden otto. Niinpä olen ryhtynyt ääntämään espanjalaisittain Finlandia ja vastaanotto ainakin tuntuu lämpimämmältä.
Ylläoleva kuva on otetty myrskystä, jonka silmään olen juuri sukeltamassa. Sain katsella salamoiden ilotulitusta rankkasateessa, joka tuulen piiskaamana kasteli totaalisesti. Mutta lämpimän suihkun jälkeen olo oli "auvoinen".
Siitä vaan mopon selkään ja menoksi, on niitä huonompiakin tapoja viettää Suomalaista kaamosta.
VastaaPoistaterv at
Hyvä naapuri,sain Aulikselta blogisi osoitteen ja olen päässyt tiedon virtaan. Kiinnostavaa luettavaa tuntuu olevan. Kaamosta pukkaa minunkin mieleeni, eikä ensi lumi siinä juuri auta. Luonnikasta jatkoa, Ahti S.
VastaaPoista